Que pasa?!

Day 1

Muutamasta pyynnöstä johtuen päätin sitten intopäissäni kyhätä tällaisen. Itsehän en ole eläissäni kokonaista blogi-tekstiä lukenut, mutta muutaman kerran tyttöystäväni olan yli niitä kurkkinut ja tehnyt sen jälkeen jotain "mielenkiintoisempaa" (ts. fifa, änäri...). Ajattelin, että tämä on helpompi ja hauskempi tapa muistella vaihtoaikaa ja luoda siitä raportti koululle, kuin kirjottaa jotain kuivaa päiväkirjaa Wordilla omalle koneelleeni.

Jokatapauksessa, täällä sitä ollaan: soluasunnossa Malaga centralin "downtownissa", tai ainakin niin mulle annettiin ymmärtää. Ottakaa tuosta sitten selvää, mutta kuitenkin ihan keskustan tuntumassa! Tarkoituksena siis suorittaa 10 viikon työharjoittelu täällä kolmen kuukauden aikana. Vaihtoonlähdön vaikein osio oli ehkäpä vanhempieni, ja erityisesti tyttöystäväni  hyvästeleminen vähäksi aikaa. Jännitys iski oikeastaan vasta lentokentällä ja pienten sekoilujen, esimerkiksi äitini pyllähtäminen tavarapuntarille, jälkeen istuin norjalaisen lentoyhtiön kylmällä penkillä.

Ajattelin aluksi päässeeni parhaalle paikalle ikkunan viereen, mutta kävikin toisin. Viereeni istahti varmaan kaksimetrinen isokokoisempi mies, joka vei toisen kyynärnojani ja hänen jalkansa ulottui mun "alueelle" johtuen ahtaista penkeistä. En tajunnut, ettei lentokoneessa ole pistorasioita, niinkuin junassa, joten läppärillä olisi voinut heittää vesilintua olemattoman akun keston vuoksi. Vieruskaveri nukahti hyvin äkkiä, joten piipihädän yllättäessä pidättelin kaksi ja puoli tuntia, kun en kehannut kaveria herättää...

Tylsyyspäissäni otin ikkunasta.

Matka-aktiviteetit olivat Collapsticks -niminen tulitikun kaato -peli, sekä kirjan lukeminen (?!?!?). Pakko huomauttaa tässä välissä, että edellinen kaunokirjallisuuden lukeminen tapahtui noin vuonna 2008 ollessani lukiossa. Tyttöystäväni äiti antoi luettavaksi Hobitti - sinne ja takaisin kirjan, joka osoittautui melkosen hyväksi valinnaksi ottaa mukaan!

Eipä mitään, lopulta kone turvallisesti maankamaralla pitkältä tuntuneen matkan jälkeen. Vaihtokoordinaattorini oli ystävällisesti hommannut mulle saattajan ja kentällä mua oli vastassa meidän koulun entinen oppilas joka löövinsä perässä muuttanut Malagaan. Kämpän avaimetkin sain yllättävän kivuttomasti, vaikka paikallinen täti ei lontoota puhunutkaan. Asunnolle päästessäni odotti seuraavanlainen rotankolo:

Tell me about those walls?

Yöllinen kohtaamispaikka...

Ei ehkä mainioin, mutta voittaa pahvilaatikossa ja teltassa asumisen! Saattajani ja hänen miehensä kanssa kävimme vielä keskustassa murkinoimassa. Takaisin tullessa olin niin lost kuin olla ja voi, kaikki kadut näyttävät samalta ja joka kulmassa on samanlainen kauppa, ravintola tai pubi. Kämppikset siis olivat vielä joululoman vietossa ja kävin rauhakseltaan maaten. Puoliunesta ponkaisin pystyyn kun ovi kävi. Hiippailin ovelle ja molemmat säikähdimme todenteolla! Ovella seisoi ranskalainen sälli, Strasbourgin lahja Malagalle, jolla juttua riitti. Tunnin seisoimme eteisessä kello yhdeltä yöllä, kunnes viimein sain livautettua itseni nukkumaan.

Day 2

Yöllä tapaamani ranskis lähti näyttämään minulle The Big Cityä. Otin muutaman kuvan ja on todettava, että keskusta on erittäin hieno!

Plaza de la Merced.

Ranskalaista valokuvaustaitoa.

Morotin Picassoa...

Suomalaista ruuanlaittotaitoa.

Days 3,4,5,6...

Kirjottaminen ollut vähän heikoilla kantimilla... Sain kaksi uutta kämppistä, molemmat unkarista ja opiskelevat samaa alaa. Mukavan olosia ja englanti sujuu. Ranskiksen kanssa tulee välillä misunderstoodeja, kun kaveri sanoo ranskalaisella aksentilla "I am angry" kun tarkoittaa olevansa nälkäinen, tai "We can go to bitch" kun tarkoittaa rantaa... Paikat ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi ja pienen bussiseikkailun jälkeen kävin Faculty of Health Sciences kampuksella morottamassa paikallisia fyssariopettajia. Tapaaminen oli sovittu 10.30, mutta espanjalaiseen tapaan paikalle opettaja ilmaantui klo 12.00. Totuttelemista vaatii kävellä sisällä kengät jalassa... Lattioilla ei myöskään ole mattoja ja kivilattia erittäin kylmä. Pikkusella sisälämmittimellä puhallutan huoneeseen lämpöä, jotta uni tulee! Kokkaus on sujunut myös hyvin, kuten kuvista näkyy... On täällä onneksi muutakin syöty.

Paikallinen Empanadilla(?). Taikinaa, tomaattisoossia ja tonnikalaa.
Toimii.

Tässä sama ruokalaji karsinogeenillä maustettuna.
Halusin kokeilla jotain uutta!

Alennusmyynneistä löyty hyödyllinen ja komea bägi!

Guess the price for whole menu... 7€ including beers! Sama suomessa.....?

Alkaa jo pikkuhiljaa oppimaan keskustassa liikkumista. Viikonloppuna oltiin poikain kanssa katsomassa Atletico Madrid - Barcelona eräässä pubissa. Piipahdettiin myös Erasmus-opiskelijoiden kotibileissä ja käytiin maistelemassa mm. belgialaisia maltaita oluisiin erikoistuneessa pubissa (siellä ei yllätys yllätys ollut kuin miehiä!).

Maanantaista 13.1 alkaen alotan siis työharjottelun Xanit Physiotherapyssä 25 kilometrin päässä Benalmadenassa. Työpäivät ovat 15-21 + matkat julkisilla, ouchh! Stay tuned...