(en keksiny otsikkoa)

2nd week

Kaikki hyvin. Ensimmäinen työviikko harjoiteltu ja positiiviset on mietteet. Poislukien ensimmäisen työpäivän alkua: Xanit Internacional Physiotherapy on tosiaan 25km päässä Malagan keskustasta ja jouduin tehdä paljon taustatyötä siitä, miten hemmetissä oikein pääsen perille. Suosittelujen jälkeen kävi ilmi, että ensin minun tulisi kävellä 20min juna-asemalle, ottaa juna Benalmadenaan (30min) ja sieltä bussikyyti Xanitille. Juna-asema löytyi helposti vaikka jo keskustassa satoi jonkun verran. Asemalla kysyin joltain paikalliselta tädiltä, että hyppäänhän nyt varmasti oikeaan junaan ja samalla sain itselleni puheliasta matkaseuraa in spanglish... Hypätessäni ulos junasta kysyin infotiskillä, missä on lähin bussipysäkki ja vastaukseksi sain paperinpalan eli "kartan", jossa neljä neliötä ja yhdessä luki "Train". Löysin bussipysäkkejä kaksinkappalein ja taikasanalla "Xanit..?" sain eräältä mieheltä tiedon kummassa suunnassa paikka on. Siinä seisoin vesisateessa 20min ja epätoivo alkoi iskeä, sillä bussin piti olla pysäkillä jo 10min sitten. Lopulta tunnelin päässä alkoi näkyä valoa ja hyppäsin kyytiin. Vierustoverilta joutui taas tiedustelemaan koska hypätä pois. Lopulta näin rakennuksen jossa luki Xanit Hospital, aloin jo innostua...........MUTTA infossa kerrottiin, että Xanit Physiotherapy on erillinen yksikkö ja se on toisessa suunnassa, shiiit.

Näitä polkuja tallaan...

Olin ottanut puhelimeeni kuvan Googlen karttahausta (erillistä nettiähän mulla ei täällä puhelimessa ole) ja infon kaveri näytti paikan ja sanoi sinne olevan 20min kävelymatka. Kello oli 14.40 ja työt alkoivat 15.00. Jotain positiivista kuitenkin, että sade oli lakannut, mutta ilma oli hiostava. Benalmadenassa näytti olevan se hienous että kaduilla ei ole tienviittoja (tai en ainakaan niitä missään nähnyt) ja lopulta olin jossain hienostoalueella täysin eksyksissä. Pihassa ollut putkimies ei tietenkään puhunut englantia... Sitten kävi hyvä munkki!

Benalmadena. Melkonen jylhäkallio!

Erään talon pihalla ollut nainen oli kuullut tuskailuni ja tarjosi ystävällisesti kyytiä Xanitille. Ajattelin tämän olevan liian hyvää ollakseen totta, mutta lopulta olin työpaikalla 15.07. Ilman tätä naista olisin reissussa varmaan vieläkin...

Työpaikka on täynnä hyviä tyyppejä ja melkein kaikki puhuvat edes vähän englantia. Asiakkaina on kaikenikäisiä nuorista vaareihin. Päivittäin minulla on ollut myös omia asiakkaita ja metodit keskittyvät manuaaliseen terapiaan, sekä fysikaalisiin hoitoihin. Mukavaa vaihtelua, sillä aikaisemmissa harjoitteluissa en ole niitä päässyt tekemään. Englantia puhumattomien kanssa olen pärjännyt melko hyvin elekielellä ja muutamalla epsanjan kielisellä sanalla jotka olen tässä vaiheessa kerennyt opetella. Small talk menee aikalailla näin: "Raikkonen, Bottas, Hakkinen, Hyypia, Litmanen..." ja paljon nyökkäyksiä ja peukkuja. Mielenkiintoisempia potilaita ovat ehkä olleet Lähi-idästä tulleet miehet, joilla ampumahaavoja, kranaatinsirpaleita ja amputaatioita (Ilmeisesti Syyrian sodassa olleita, tai niin olin ymmärtävinäni).

Pientä vertailua, kämppiksen parvekkeelta otettu kuva...

... ja tässä taas mun näkymät. Vastapäätä naapureiden makuuhuone.

Shang.. Malagan valot. Sisäpihalta.

Malaga CF:n stadion. Tarkotus ois käydä La Ligaa kattomassa!

Täytekuva, jotta blogi näyttäis elävämmältä...

 Viikonloppukin oli ja meni. Käytiin pyörimässä kauppakeskuksessa, mukavan oloisessa pubissa katottiin La Ligaa sekä hakattiin "football-iniä" eli pöytäfutista. Maa mun makuun kun jalkapalloa tursuaa ovista ja ikkunoista! Nyt taitaa olla just se aika, jolloin ne vähäiset sateet vuodesta ilmenee... Ja tuulee, jotakuinkin 18 astetta päivisin (ei toki mitään Suomeen verrattuna, terkkuja vaan sinne pakkaseen!). Kaikki opiskelijat lukee päivät pitkät nyt kuun lopussa olevaan tenttijaksoon ja iltatyö (kotona 22.30...) rajoittaa tota menemistä.

- "Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.", kuten eräs edesmennyt Yleisradion selostaja tapasi sanoa!